Moikka ja kivaa keskiviikkoa kaikille! Mulla on pyörinyt pari asiaa päässäni tässä jo useamman viikon ja pari yötä on ollut sellaisia että en oo jostain syystä saanut nukuttua. On ollut jotenkin ihan liian energinen fiilis ja on kerennyt ajattelemaan vähän kaikenlaista. Ajattelinkin nyt vapaapäivän kuluksi tulla kirjoittelemaan ja avaamaan teille näitä juttuja.
Päällimäisenä mielessä on ollut se, miten paljon meikäläisen arvot on tässä parin vuoden sisällä muuttuneet. Ja kuinka paljon mä oon muuttunut. Muakin on aikoinaan ala-asteella ja vielä ylä-asteen alussakin kiusattu mm. sukunimestäni, pituudestani, vaatteista, naurusta tai niinkin tyhmästä asiasta kuin käsikarvoista. Ja appajee, kun tämän blogin aloitin niin mikä paskamyrsky siitä lähti. Ja sama juttu mallintöiden kanssa. Ellei pahempikin. Kommenttiboxin ja kuulopuheiden perusteella musta spekuloitiin ihan kaikenlaista ja ties minkälaisia puheita liikkui. Milloinkin olin raskaana, mun perhe ja muut läheiset valehteli sukujuuristaan tai "kusi oli noussut hattuun" mallijuttujen takia. Mä en ensinnäkään koskaan oo esimerkiksi mallinhommilla kehuskellut. En blogissa, en kuvauksissa enkä töissä. Vastaan toki jos kysytään, mutta en koe tarvetta näistä jutuista paasata, koska mallintyötkin ovat työ muiden joukossa. Oon näistä aina haaveillut ja oon onnekas sanomaan, että mm. mun vanhemmat nämä alunperin mahdollistivat. Mullakin on kuitenkin tässä työssä rajani. Esimerkiksi jos olisin kunnolla lähtenyt ulkomaille töihin, niin mun olisi pitänyt laihduttaa monta kiloa. Pieni kiinteyttäminen on kuitenkin asia erikseen, mutta koen kuitenkin olevani jo sen verran laiha, että en halua riskeerata terveyttäni edes tämän takia varsinkin, kun mulle on aina toitotettu sitä, että onko mulla anoreksia ja syönkö tarpeeksi.
Alkuaikoina mä otin kaikki puheet tosi henkilökohtaisesti ja moni asia loukkasi ja vaikutti itsetuntooni. Nykyään oon jo sen verrain tottunut tämmöiseen, että asiat menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai yksinkertaisesti vain huvittaa. Kaiken lisäksi mä tykkään siitä mun räkänaurusta ja käsikarvoistani. Ne tekee musta mut. Ja ehkä musta on vaan meinannut tulla apina. :'D Mutta en silti ymmärrä mikä tarve ihmisillä on koko ajan puhua toisista pahaa tai kaiken huippuna kirjoitella ilkeitä kommentteja toisten kuviin yms. Mullekin on monesti sanottu ja toivottu, että voi kun nyt vain pysyisin tavallisena Millana, enkä ylpistyisi tai että "kauneudella menestyminen on helppoa ja turhanpäiväistä". Ensinnäkin mä oon aina ollut hirveän jalat maassa -tyyppi enkä siitä oo vieläkään muuttunut. Toiseksi ei sitä todellakaan pelkällä ulkonäöllä menesty, se ei ole helppoa ja siihen tarvii paljon paljon muutakin.
Ihmiset ovat nykyään hirveän ulkonäkökeskeisiä ja aina löytyy jotain valitettavaa. Kyllä mäkin myönnän, että valittelen aika ajoin, mutta tässä on tapahtunut sellaisiakin asioita, jotka saavat miettimään ja laittavat arvot aivan toiseen järjestykseen. Myönnän myös sen, että on fakta, että ihmisellä on taipumus tykätä kauniista asioista. Kyllä mäkin katselen mielummin kauniita kuvia mm. kukista tai luonnosta, jotka saa mut hyvälle mielelle kuin kuvia roskaläjästä. Ja usein näkee myös sitä, kuinka esimerkiksi bloggaajaa pidetään pinnallisena jos blogi keskittyy muotiin tai kauneuteen, eikä bloggaaja halua jakaa blogissaan koko elämäänsä. Tämä on netti. Ei täällä voi jakaa koko elämäänsä vaikka haluaisikin. Olin ennen hirveän skeptinen mm. kaikista kauneusleikkauksista, hiuslisäkkeistä, tekoripsistä yms. ja vaikka itse en näitä koskaan haluaisikaan, niin en silti tuomitse henkilöitä, jotka näistä tykkää. Ne eivät vain ole mua varten. En ymmärrä ihmisten tarvetta arvostella muiden valintoja. Oli kyse sitten rahasta, ulkonäköön liittyvistä asioista tai mistä vaan. Miten toisen henkilön valinnat vaikuttavat sun elämään? Eivät mitenkään, ellei ny satu käydä niin, että se henkilö jota ahkeraan seuraat Instagramissa on jotenkin mystisesti teleportannut sun asuntoon, vienyt sun rahat ja sitten ostanut niillä sen merkkilaukun tai putelin huulitäytettä.
Jokainen meistä on erilainen, meillä on erilaiset mieltymykset, erilaiset taustat ja erilaiset tulevaisuuden suunnitelmat. Oon yksi niistä, jonka mielestä on kiva seurailla muiden elämää tekstin, videoiden tai kuvien kautta. Mä en kuitenkaan koskaan voisi kuvitellakaan, että kommentoisin jollekin jotain ilkeää tai loukkaavaa. Se ei oo oikein. Jos siis hetken keskityttäisiin siihen mitä itse haluaa saavutta tai mistä itse tykkää. Ei aina arvostella toisten valintoja ja toisten elämiä, vaan sen sijaan tehdään jotain jolla on merkitystä siihen, millä oikeesti on väliä.
Photos by Heidi Järvi
